Oppia ikä kaikki

Mikä seuraavista omaa parhaan maksukyvyn?

a) Visa Electron
b) Visa Debit
c) Visa Koivu

Näin isojen kisojen käydessä ja totisten taistojen lähestyessä on kai aika muistuttaa ainakin itseään omasta kuolevaisuudestaan.
En siis väitä, ettenkö aikoisi elää ikuisesti, mutta virheitä sattuu paremmissakin piireissä.

Viime kevään MM-kisojen jälkeen mulle iski sellanen 39 asteen autokuume. Siinä kun sitten sattui olemaan hieman löysää, niin täräytin taksilla Rinta-Joupin autohelvettiin. Ne oli niitä vapun jälkeisiä helteitä, kun kiersin sitä peltilehmien täyttämää lakeutta. Aloitin muistaakseni jostakin Alahärmän korkeudelta, ja Seinäjoelle päästyäni olin nähnyt vasta Volkkarit. Taksin takapenkillä nauttimani naulamuikut ja päivänpaiste saivat jonkinlaisen kuihtumistilan aikaan sisuksissani. Aloin hoippua ja nähdä harhoja. Silmissä vilisi vain sanat webasto, kahdet renkaat, ilmastointi, AAH ILMASTOINTI, taas webasto ja lopuksi vielä irr. vetokoukku! Vastoin kaikkea maalaisjärkeä ja täysin tyhjin perustein aloin huitoa käsillä ilmaan. Lopulta sain autokauppiaan golfkärryineen pysäytettyä ja löin tälle huomattavan tukon ecuja käteen ja viitoin tulevan murheenkryynini suuntaan. Mies nauroi irtoviiksiään ja löi avaimet ja osamaksulaput käteeni. Ennen kuin huomasinkaan, olin jo tuon kaksiovisen japanilaisen puikoissa kohti pääkaupunkiseutua ja ilman ilmastointa.
Autohan oli mitä mainioin, mikäli halusi gti-lehden kanteen. Oli helvetti siipeä ja ritilää joka lähtöön. Ne ilokaasut tulivat kyllä tarpeeseen seuraavana aamuna, mutta kuskille.

Ensihäpeästä toivuttuani otin murokuppini alle ja kiihdytin kymppitielle kohti Veikkauksenmaailman kesäpaikkaa. Yksi kesäpaikan ostopäätökseen vaikuttavista tekijöistä oli ihanteellinen sora-ek, joka johti viimeisen viisi kilometria perille. Tulihan siinä sitten päästeltyä mutka jos toinen kylmä hiki niskassa. Puolimatkan krouvissa tulin kaksiovisella lisävarusteellani noin kolminkertaista sallittua nopeutta pikku pikku nyppylään..
Kaikki oli vielä mainiosti ilmalennon alkuvaiheessa, kunnes ensin lähti scuuppi nokalta lentoon, ja alas tullessani etuspoileri vaikeroi ikävästi. Hiilikuidun kappaleet lensivät ja taustapeiliin ilmestyi tumma vana. Kohta kojelauta paloikin kuin porvoon kirkko. Oli sinistä keltaista ja punaista varoitusvaloa. Arvatenkin vauhti hyytyi pikku hiljaa. Kaivoinkin kännykän taskusta ja soitin paikalliselle taksijormalle. Eipä aikaakaan, kun Jorma oli paikalla ja pirssi kääntyi sanaakaan vaihtamatta kohden lähintä Alkoa. Jorman takapenkiltä soittelin sitten hinauspalvelun Jormalle, että sen joulukuusen vois hakea jo vähän sovittua aiemmin..
Siinä alkoi olla jo jorma otsassa itselläkin.

Alkosta poistuessani havahduin, että perhana, mökillehän tässä oltiin menossa.
Mökille päästyäni aloinkin jo olla aika sekavissa olotiloissa, kiitos kolmen vartin kossun. Ensitöikseni laitoin loput puut kopasta saunanpesään ja tuikkasin tuleen. Läksimpä vielä hakemaan lisää puita seuraavaa pesällistä varten, virhe. Kulkiessani vajan ohitse näin vanhan kunnon Homeliteni. Siinä sitte itsetuntoni kukkuloilla tuumasin, että prkl ne puuthan täytyy ensin kaataa!
Vailla mitään käsitystä toimintani tasosta kaadoin kaksi 16 metristä koivua, jotka nyt sattuivat ensimmäisenä kohdalle. Pilkoin pölkyiksi ja hakkasin klapeiksi. Meni tunti jos toinenkin. Tuli pimeä. Sytytin saunan uudelleen. aamulla löytämistäni kolmesta märästä pyyhkeestä päätellen olin myös saunonut ja uinutkin sinä yönä. Mutta harvoimpa on saunaa seuraavana aamuna niin paljon ollut jorma otsassa. Herättyäni makuuhuoneen lattialta vilkaisin ulos akkunasta ja näky oli seuraava.



Kyllä, ne oli niitä visakoivuja..

Loppukesä lämmiteltiinkin sitten Jykän kanssa ulkofileen hintaisilla polttopuilla..


-Veijo