Kesän viimeinen tanka

...voi voi. Alla olevan tekstin kirjoittajalta lähti homma lapasesta, jos se ikinä lapasessa on ollutkaan. Olihan veijon kuvaelma pääosin rautaa, mutta pariin epäkohtaan on puututtava, ennenkuin voimme edetä päivän epikriisiin:

-kuka on sanonut, että mulla on sm-mitaleita vähän?
-lisäksi on todettava, että kyllä mullakin sentään luut on niitten lihojen alla...ja 188 en oo edes luistimet jalassa, polvarit päässä.

Jykkejä mahtuu toistakymmentä tusinaan, mutta sen sijaan on todettava, että firmamme ei olisi pystyssä ilman Veijoa! Tuo vetolaukauksen vesihiisi, b-pisteen parrunpätkä, todellinen taistelijan ruumiillistuma, on kaikkea sitä, mitä ystävältä voi pyytää! Kuten kaikki kanta-asiakkaamme tietävät, Veijo piti kevättalvella meidät pinnalla silloinkin, kun meikäläisen usko oli jo muuttunut ruskoksi.

Nyt mieleni on kirkas; onhan nimittäin niin, että elokuu on pian jo puolivälissä ja vesi on alkanut pikkuhiljaa jäätymään muuallakin kuin meikäläisen vessanpöntössä. Harkkapelejä on käyty seuraamassa, asianosaisia on kuultu ja enää odotetaan, että vedonvälittäjät alkavat ehdoin tahdoin työntämään veikkauksenmaailman sedille toinen toistaan houkuttelevampia herkkuja. Tänään saatiin tästä jo esimakua.

Ajattelinkin näin kesäloman päättyessä riimitellä tuntemuksiani kerran jossain tankavaarassa oppimallani kaavalla. -> Terveisiä Kurpolle! Todettakoon vielä, että ennen tositoimien alkua, odotettavissa on jokunen raportti syyskesän seikkauluistamme, mutta nyt asiaan:


Ajan konetietä,
moottori huutaa - eipäs,
Veijo se on:
- Peura!
Kaasu pohjaan,
ei osunut,
moottorissa nuhaa.
Ruoaksi siis kuhaa.

-Hyvä jykä,
huikeat riimit,
enää puuttuu vanha riimu!
-Tallista sen löydät, totean.
Veijo konkkaa talliin,
tyytyväisenä Waxenbergerin nokan malliin.
Suurajot olivat vaisut,
onneksi oli kaisut.

Auto vaihtui mopoon,
alla seisoo peltotie,
kukaan ei huuda,
linnut laulaa,
minä myös.

Löpö loppui,
väliäkö sillä,
palkka juoksee
nyt jo mulle.
Lähdin etuajassa töistä,
kukaan ei huomaa,
ei kaipaa,
ei näe.

Katseeni on jo kaukana,
metsän rajassa näkyy halli:
Raumaan?
-Ei, ehei, Puuhamaan.

Vihdoin tuttu tie alkaa,
löydän perille,
peli alkaa.

Hakametsät, niiralat, tikkurilat nähty,
elyseeltä volttilähtö!

Voitolla on hyvä olla,
kotimatka kevyt,
kuusi-nolla.

Mopo kehrää,
Jykä laulaa,
Veijo nauraa.

Maalaispalvi lepattaa tuulessa.