Uusi kausi, uudet kujeet

Veikkauksenmaailmalla on nyt edustus myös etenkin nuorison suosimassa facebook -foorumissa! Tervetuloa!

Hetken voimme vielä nauttia kesästä:

Oppia ikä kaikki

Mikä seuraavista omaa parhaan maksukyvyn?

a) Visa Electron
b) Visa Debit
c) Visa Koivu

Näin isojen kisojen käydessä ja totisten taistojen lähestyessä on kai aika muistuttaa ainakin itseään omasta kuolevaisuudestaan.
En siis väitä, ettenkö aikoisi elää ikuisesti, mutta virheitä sattuu paremmissakin piireissä.

Viime kevään MM-kisojen jälkeen mulle iski sellanen 39 asteen autokuume. Siinä kun sitten sattui olemaan hieman löysää, niin täräytin taksilla Rinta-Joupin autohelvettiin. Ne oli niitä vapun jälkeisiä helteitä, kun kiersin sitä peltilehmien täyttämää lakeutta. Aloitin muistaakseni jostakin Alahärmän korkeudelta, ja Seinäjoelle päästyäni olin nähnyt vasta Volkkarit. Taksin takapenkillä nauttimani naulamuikut ja päivänpaiste saivat jonkinlaisen kuihtumistilan aikaan sisuksissani. Aloin hoippua ja nähdä harhoja. Silmissä vilisi vain sanat webasto, kahdet renkaat, ilmastointi, AAH ILMASTOINTI, taas webasto ja lopuksi vielä irr. vetokoukku! Vastoin kaikkea maalaisjärkeä ja täysin tyhjin perustein aloin huitoa käsillä ilmaan. Lopulta sain autokauppiaan golfkärryineen pysäytettyä ja löin tälle huomattavan tukon ecuja käteen ja viitoin tulevan murheenkryynini suuntaan. Mies nauroi irtoviiksiään ja löi avaimet ja osamaksulaput käteeni. Ennen kuin huomasinkaan, olin jo tuon kaksiovisen japanilaisen puikoissa kohti pääkaupunkiseutua ja ilman ilmastointa.
Autohan oli mitä mainioin, mikäli halusi gti-lehden kanteen. Oli helvetti siipeä ja ritilää joka lähtöön. Ne ilokaasut tulivat kyllä tarpeeseen seuraavana aamuna, mutta kuskille.

Ensihäpeästä toivuttuani otin murokuppini alle ja kiihdytin kymppitielle kohti Veikkauksenmaailman kesäpaikkaa. Yksi kesäpaikan ostopäätökseen vaikuttavista tekijöistä oli ihanteellinen sora-ek, joka johti viimeisen viisi kilometria perille. Tulihan siinä sitten päästeltyä mutka jos toinen kylmä hiki niskassa. Puolimatkan krouvissa tulin kaksiovisella lisävarusteellani noin kolminkertaista sallittua nopeutta pikku pikku nyppylään..
Kaikki oli vielä mainiosti ilmalennon alkuvaiheessa, kunnes ensin lähti scuuppi nokalta lentoon, ja alas tullessani etuspoileri vaikeroi ikävästi. Hiilikuidun kappaleet lensivät ja taustapeiliin ilmestyi tumma vana. Kohta kojelauta paloikin kuin porvoon kirkko. Oli sinistä keltaista ja punaista varoitusvaloa. Arvatenkin vauhti hyytyi pikku hiljaa. Kaivoinkin kännykän taskusta ja soitin paikalliselle taksijormalle. Eipä aikaakaan, kun Jorma oli paikalla ja pirssi kääntyi sanaakaan vaihtamatta kohden lähintä Alkoa. Jorman takapenkiltä soittelin sitten hinauspalvelun Jormalle, että sen joulukuusen vois hakea jo vähän sovittua aiemmin..
Siinä alkoi olla jo jorma otsassa itselläkin.

Alkosta poistuessani havahduin, että perhana, mökillehän tässä oltiin menossa.
Mökille päästyäni aloinkin jo olla aika sekavissa olotiloissa, kiitos kolmen vartin kossun. Ensitöikseni laitoin loput puut kopasta saunanpesään ja tuikkasin tuleen. Läksimpä vielä hakemaan lisää puita seuraavaa pesällistä varten, virhe. Kulkiessani vajan ohitse näin vanhan kunnon Homeliteni. Siinä sitte itsetuntoni kukkuloilla tuumasin, että prkl ne puuthan täytyy ensin kaataa!
Vailla mitään käsitystä toimintani tasosta kaadoin kaksi 16 metristä koivua, jotka nyt sattuivat ensimmäisenä kohdalle. Pilkoin pölkyiksi ja hakkasin klapeiksi. Meni tunti jos toinenkin. Tuli pimeä. Sytytin saunan uudelleen. aamulla löytämistäni kolmesta märästä pyyhkeestä päätellen olin myös saunonut ja uinutkin sinä yönä. Mutta harvoimpa on saunaa seuraavana aamuna niin paljon ollut jorma otsassa. Herättyäni makuuhuoneen lattialta vilkaisin ulos akkunasta ja näky oli seuraava.



Kyllä, ne oli niitä visakoivuja..

Loppukesä lämmiteltiinkin sitten Jykän kanssa ulkofileen hintaisilla polttopuilla..


-Veijo

Väärällä sivulla

Terveiset kotoisesta kisakatsomostamme! Tällä kertaahan, ystäviemme yllätykseksi, olemme seuranneet kisoja kotisohvalta, koska emme hyväksy tiettyjä piirteitä kisajärjestäjässä. Onneksi urheilijat ovat sentään suorituksillaan näyttäneet meille kauneimman puolensa ja näin omalta osaltaan lievittäneet harmitustamme.

Reggae isn´t ok!

Olemme olleet erityisen iloisia siitä, että kuluneen olympiadin aikana kaikilla köyhimmistäkin oloista tulevilla urheilijoilla on nähtävästi ollut tarjolla riittävästi ruokaa. Kaikesta päätellen tietyt tähdet ovat kuitenkin onnistuneet syömään erityisen monipuolisesti ja ravitsevasti, koska he ovat erottuneet niin huikealla tavalla muusta kilpailijajoukosta! Erityismaininnan ruokavalioistaan ansaitsevat ainakin eräs tähtilippua uimalakissaan kuljettanut uimari, jonka nimeä en muista sekä erään forssan kokoisen saarivaltion pikajuoksujoukkue. Saarella asustaa saman verran ihmisiä, kuin pariisissa. Tietojemme mukaan kyseisen joukkueen huoltoryhmän laukut ovat jo pidemmän aikaa olleet pakattuna täyteen taateleita.

Ehdottomia kisojen valopilkkuja ovat olleet itäblokin heittolajien edustajat, jotka eivät todellakaan ole jättäneet ketään kylmäksi! Meikäläisen puolesta saavat syödä ihan mitä vaan, jos lekat ja limput ja kepit lentävät moisia kaaria! Mitä tulee jäljellä olevaan, niin ilman muuta keihäskilpailua odotetaan ja toivotaan jo alkavaksi...viime vuonnahan pitkämäki voitti, kun thorkildsen oli/oli ollut pipi...toivotaan, että lauantaina paras voittaa!

Nicht schiessen!

Asiat ovat toisin vuoden kuluttua, sillä meikäläinen on jo varannut kaksi piiiitkää lippua Berliinin olympiastadionilta elokuulle 2009...mainittakoon, että muun muassa 17.8.2009 vastaanottomme on aluksi Berliinin olympiastadionin M (niinkuin moukari)-katsomossa. Tuolloinhan kilpaillaan luonnollisesti moukarinheiton finaali. Illan edetessä myös meikäläisten on tarkoitus edetä maalilinjan puoleiselle sivulle, koska ilta päättyy naisten sadan metrin finaaliin...

Lopuksi haluan vilpittömästi todeta, että onneksi olemme kerrankin saaneet seurata kisoja turisteina, ilman vihjaamisen tarvetta. On rentouttavaa vain olla ja omistaa hetki, ilman sen suurempia suorituspaineita!

Kuitenkin iso pyörä alkaa pian taas pyörimään ja silloin mennään todella KOVAA!!!

Visassa asuu mahlainen korko

Moi taas!

Jostain syystä virtaa näyttää riittävän siihen malliin, että on aika tehdä katsaus päivän tapahtumiin. Koska elämme vielä vetokauttamme edeltävää aikaa, on turha mennä asioiden edelle. Toki erilaiset maastavedot kuuluvat ohjelmaamme parhaillaan kuluvallakin periodilla! (Veijo muuten jäi kiinni salaharjoittelusta sunnuntaina...paha paha...meikäläinen on sen verran ovela, ettei kiinnijäämisen vaara ole kovinkaan suuri. Harjoitusohjelmani on mukailtu isä Tihonovin ja Junnu Vainion vastaavista.) Mutta yleisesti todettakoon, että pitäkää nyt hyvät ihmiset itsenne kunnossa, vaikkapa sitten painoilla.

Noniin, asiaan asiaan:

Lomaviikkoni toinen päivä sujui työntäyteisissä merkeissä. Aamulla suuntasin kesämökille tarkastamaan visakoivikkomme tilan. Matka sujui kaiken kaikkiaan hyvin, tosin kymppitiellä jouduin odottelemaan puolisen tuntia hinausautoa...carryn tyyppivikoja...Perillä minua odotti kuitenkin miellyttävä näky. Kolmen hehtaarin visakoivikko lauloi tuulessa makean sisäisen korkokannan veisua.



Kevättalvella Veijon kanssa optimaaliseen (=salaiseen) tiheyteen harventamamme visakoivikko järeytyy silmissä! Parikymmenvuotiaasta koivikosta saamamme harvennushakkuutulot riittävät kattamaan melkein kokonaan sen olympiastadioninkin tarvittaessa. Veijo soittikin kevättalvella Ikelle ja näytti vihreää valoa niitten kisaprojektien kanssa, mutta Ike tais ymmärtää vähän väärin...nojoonojoo ...sorvitukkia saatiin siis ihan mukavasti, tosin oksavisaksi meni aika paljon, sillä hirvet, pirulaiset, pääsivät 90-luvun pimeinä talvina mellastamaan etenkin leimikkomme koilliskulmassa. Vahingosta viisastuneena otimme yhteyttä Veijon verisukulaiseen, joka toimittikin meille muutamia viuhkamiinoja alueemme suojelemiseen. Hyvin toimivat, hirvituhot laskivat dramaattisesti. Samoin riistalihan hinta. Visakoivikkohan on kuin seitsemäs perheenjäsen, sillä sitä on hoidettava ja huollettava, kuin lemmikkiä ikään. Vuosittain suoritettava alaoksien karsinta takaa kilpailukykyisen tuloksen päätehakkuuvaiheessa. Ammattilaisten osaavissa käsissä visakoivikosta kaatuva hehtaarikohtainen tuotto saadaan nousemaan parinsadantuhannen euron tietämiin. Mikäli olet kiinnostunut visakoivusta kasvatus tai sijoitusmielessä, ota yhteyttä nöyrimpiin palvelijoihisi, niin laithamma Homelite 350 Professionalin laulamaan!



Sorvitukin vaatimukset täyttävän visakoivun kaarna on usein tyvestä voimakkaasti halkeillutta ja paksuhkoa.


"Herukat neljä euroa litra -> Veijon mehu neljäkymmentä euroa litra"



Iltapäivän puolella jäi vielä aikaa kerätä sata litraa herukoita ja karviaisia. Pakastimet on luonnollisesti jo täynnä, mutta Veijon lämminvesivaraajasta kyhäämä mehumaija on todellinen marjasyöppö. Illansuussa kuljetutin carryn ja itseni naapurin pasin kuorma-auton lavalla Veijon autotallin nurkalle, jossa aloin valmistella illan mehuprojektia. Liukuovi sopivasti raolleen ja kourut kaivoihin päin. Pari kesää sitten tapahtuneen vahingon johdosta, Veijolla on kunnon viemäriverkosto piha-alueellaan. Lemu ei nimittäin lähtenyt kauhean helposti pois, ja kai se tympii, kun aamulla töissä ihmisistä tuntuu, kuin olisit ollut vähän pidemmälläkin reissulla. Jossain vaiheessa Veijokin ilmaantui ties mistä kalvosulkeisista ja itse operaatio saattoi alkaa. Sata litraa marjoja ei sinänsä ole mahdottoman suuri määrä, mutta kun tuotteen laatua on tarkkailtava jatkuvasti, niin aikaa menee joskus yllättävänkin kauan. Yksi tärkeä seikka laadun tarkkailussa on tuotteen vertailu aiempiin valmistuseriin. Näin saadaan vakuuttava ristiintarkistus, jonka perusteella voimme ylpein mielin myydä ensiluokkaista tuotettamme omilla nimillämme!

Lupaankin Teille, rakkaat lukijat, että samoja perinpohjaisia periaatteita tulemme käyttämään pian alkavalla Pitkällä marssillamme, joka on johtava Teidät sateenkaaren meidän puoleiseen päähän!

Pullakuskin painajainen

Heippa.

Meikäläinen kyllästyi jo heinäkuun lopussa lomailuun ja päätin pestautua kahdeksi viikoksi pullakuskiksi. Paikka oli tiedossa ja odotettavissa oli makeita maileja lähes tuliterän reen ohjaksissa.
No, ensimmäisellä viikolla meikäläistä ei päästetty olleenkaan rattiin, mutta juosta sain sitäkin enemmän. Onnekseni toisella viikolla pääsin jo tositoimiin! Maisema vaihtui ja pulla kulki... paitsi että ei sittenkään.


Unelmieni tuliterä Toijota Hiatsu olikin todellisuudessa zukizuki carry. Tämän auton, munanmuotoisen makkaran, joka on yhtä hyödyllinen, kuin kottikärryt ilman pyörää, tarina alkaa viisikymmentäluvulta eräältä siperialaiselta konepajalta, jossa paikallisten insinöörien päitä iskettiin milloin milläkin, kunnes tuloksena oli legendaarinen pulla-uaz! Vuosien mittaan tuska haihtui, tilalle tulivat raskaat muistot onnettomasti päättyneistä pullankuljetusmatkoista. Se ei, nimittäin, ollut kerta eikä kaksi, kun upseerimessin pullat menivätkin mustaanpörssiin sellaista vauhtia, että sotapoliisin mosset olivat vielä edellisen kylän kohdalla. Kahdeksankymmentäluvulla, kun kaikki olivat jo unohtaneet tuon onnettoman kapineen, muutama jaappanilainen zukizuikin rivi-insinööri päätti loikata urallaan aimoaskeleen ylöspäin. He ryhtyivät ideoimaan uutta kulkupeliä, joka olisi eräänä päivänä mullistava koko universumin liikenteen. Syntyi lämmöllä täyteläisistä pulla-uazin piirteistä kopioitu carry!

Ammattiautoilijana olin joskus nähnyt näitä murheenkryynejä tien päällä, mutta en olisi ikinä uskonut itse joutuvani puikkoihin. Painajainen. Ensi töikseni kävin lainaamassa naapurin pikkulassin kolmipyörästä semmoisen kahden metrin antennin, jonka päässä liehuu oranssi viiri. Näin joku rekkakuskikin saattaisi nähdä minut...Viikon kuluessa mieleni muuttui: ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa minusta tuntui, että todella sain ajaa; olo oli kuin pikkutytöllä teatterin puvustamossa! Pullaa mahtui tilavaan tavaratilaan todella huomattavia määriä. Onneksi kuitenkaan pullien hajut eivät täyttäneet kabiinia, vaan suloistakin suloisemmat katkut konehuoneesta hellivät maku- ja hajunystyröitäni. Milloin öljy tuoksui aivan kuin olisin ollut T-55:n pakosarjan vieressä, milloin tuulettimen hihna kärysi, kuin renkaat Majakin ydinkoesaaren tulipalossa. Kaiken tämän kruununa oli meikäläisen kokema valtava voiman tunne. Välillä nähkääs tuntui, että polkupyörälläkin olisin päässyt kovempaa. Ja vähemmällä tuskalla. Hypätään pari riviä alaspäin.



Nyt, kun ollaan tarpeeksi kaukana kaikesta voimaan liittyvästä, voin kertoa pari sanaa moottoristakin. Eihän tuo tuhatkuutioinen kumilankamoottori mitenkään varsinaisesti luottamusta herättänyt. Etenkin, jos tulee kiire lähtö, ei ole kovinkaan mukavaa ajella ensimmäistä kilometria kahden pytyn voimalla...noo, meillä kaikilla on vikamme, niiden kanssa on vain opittava elämään. Ja niin minä opin! Kahden viikon työputken päälle meikäläinen lunasti carryn väliaikaiseksi kulkuvälineeksi...onneksi tein kymmentuntista työpäivää 14 päivää putkeen, sillä palkka riitti juuri ja juuri kattamaan carryn hinnan. Ja hinauksen westendiin. Seuraavasta palkasta meikäläinen ostaakin sitten oikean uazin!

Sateenkaaren tuolla puolen

..."Saateenkaari vie maahan saatuujen. Keerran kuulin mä laulun ihmeistä sivun sen...Siellä taivas on aina siiniinen. Vedot kauneimmat siellä aina käy toteheen...", lauloi Olavi Virta jo viisikymmentäluvulla. Anteeksi tämä jälleen kerran toistunut formaattialoitus, mutta tämä vain kertakaikkiaan istuu tälle kohtaa kuin tatti pattiin. Sikäli mikäli muistan oikein, niin Veijo taisi ihan kaiken kansan kuullen mainostaa suomessa vaikuttavien metsäyhtiöiden osakkeita, eikä suotta.

(http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2008/08/13745)

Veijon ansiosta tarkistin aikoja sitten myös oman salkkuni painotuksia, tulokset tullaan näkemään tulevien vuosien aikana. En tietenkaan malttanut luopua eräästä kotimaisen rahalaitoksen hyviä osinkoja tuovasta nurkasta....syvempää taantumaa odotellessa siis kulkee tiemme.

Olkoon tämän tarinan opetuksena siis se, että tarttuessasi ojennettuun käteemme, me johdatamme sinut sateenkaaren päähän!

Vihko auki!

Keskustelu on viimeaikoina vellonut kovastikin aiheissa Jykä ja Veijo. Ajattelinkin näin ollen raottaa samettiverhoamme entisestään. Olemme saaneet viime viikkoina ilahduttavan määrän uusia vakioasiakkaita. Osa asiakkaistamme näyttäisi tulevan jopa vanhan mantereen ulkopuolelta. Toistaseksi yhtiömme businesslanguage on kuitenkin suomi.

Kuten jo alustin edellä, niin sähköpostiimme (jyka.veijo@gmail.com) on satanut viimeaikona hillitön määrä kyselyitä ja palautetta. Kiitos teille siitä arvoisat lukijamme. Palaute on ollut pääosin positiivista ja muutama mielenkiintoinen aloitekin on otettu vastaan. Se on antanut meille vankan pohjan, jolle rakentaa toista tuotantokauttamme.

Etenkin uusille lukijoillemme kerrottakoon, että teemme työtämme aidosta rakkaudesta urheiluun ja vedonlyöntiin. Jottei toimintamme menisi liian totiseksi, olemme pyrkineet pitämään tekstien sisällön jokseenkin kepeinä, unohtamatta tärkeintä eli vihjeiden laatua. Toisin kuin kookkaat, mutta kankeat kilpailijamme, olemme pyrkineet pitämään yhtiörakenteemme kevyenä, ja täten pystymme tarjoamaan teille vihjeemme maksutta!

Liikaa ei varmasti voi hehkuttaa alkavaa kiekkokautta 08-09. Monet joukkueista ovat saaneet kasaan todella mielenkiintoisen ryhmän ja mahtuu mukaan muutama vaarallinen paluumuuttajakin. Harjoitusottelut, joita olemme seuranneet, ovat menneet tuloksellisesti kovin tasan ja selkeää paremmuusjärjestystä ei ole helppoa muodostaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että harjoitusotteluissa joukkueet vaihtavat kokoonpanoja tuhka tiheään ja rivistöissä ovat mukana myös kaikki kalakavereiden kaksospojat. Tästäkin huolimatta on havaittavissa muutamia joukkueita, jotka varmasti ovat vahvoilla ensi kaudella. Keitä nämä joukkueet ovat paljastuvat, varmasti tulevissa vihjeissämme. Viimekautiset todennäköisyystaulukkomme ovat menneet pitkin kesää hieman uusiksi, sillä osa keskikastin joukkueista on vahvistunut mielestämme huomattavasti.

Sitten sinne kaikkein pyhimpään. Paikkaan, jonne pääsevät vain harvat ja hyvännäköiset. Paikkahan on tietysti veikkauksen maailma! Veikkauksen maailmassa ovat päässeet toistaiseksi vierailemaan meidän lisäksemme vain palotarkastaja ja kaupunginjohtaja sekä minibussillinen reipasta risteilyväkeä viime vuoden lukijamatkaltamme. Ymmäräthän siis arvoisa lukija, että seuraavat kuvat ovat sieltä kuuluisan samettiverhon takaa.




Aina välillä, kun tilastot ja videomateriaali eivät välky ruudulla, on veikkaajan aika ottaa rennostikin. Viime kevään MM-kisojen jälkeen remontoitu allasosastomme näyttää tänään tältä.




Tervetuloa niin uudet kuin vanhemmatkin lukijamme uudelle tuotantokaudellemme! Syökää, juokaa ja naikaa, vielä on muutama viikko aikaa!

Kesän viimeinen tanka

...voi voi. Alla olevan tekstin kirjoittajalta lähti homma lapasesta, jos se ikinä lapasessa on ollutkaan. Olihan veijon kuvaelma pääosin rautaa, mutta pariin epäkohtaan on puututtava, ennenkuin voimme edetä päivän epikriisiin:

-kuka on sanonut, että mulla on sm-mitaleita vähän?
-lisäksi on todettava, että kyllä mullakin sentään luut on niitten lihojen alla...ja 188 en oo edes luistimet jalassa, polvarit päässä.

Jykkejä mahtuu toistakymmentä tusinaan, mutta sen sijaan on todettava, että firmamme ei olisi pystyssä ilman Veijoa! Tuo vetolaukauksen vesihiisi, b-pisteen parrunpätkä, todellinen taistelijan ruumiillistuma, on kaikkea sitä, mitä ystävältä voi pyytää! Kuten kaikki kanta-asiakkaamme tietävät, Veijo piti kevättalvella meidät pinnalla silloinkin, kun meikäläisen usko oli jo muuttunut ruskoksi.

Nyt mieleni on kirkas; onhan nimittäin niin, että elokuu on pian jo puolivälissä ja vesi on alkanut pikkuhiljaa jäätymään muuallakin kuin meikäläisen vessanpöntössä. Harkkapelejä on käyty seuraamassa, asianosaisia on kuultu ja enää odotetaan, että vedonvälittäjät alkavat ehdoin tahdoin työntämään veikkauksenmaailman sedille toinen toistaan houkuttelevampia herkkuja. Tänään saatiin tästä jo esimakua.

Ajattelinkin näin kesäloman päättyessä riimitellä tuntemuksiani kerran jossain tankavaarassa oppimallani kaavalla. -> Terveisiä Kurpolle! Todettakoon vielä, että ennen tositoimien alkua, odotettavissa on jokunen raportti syyskesän seikkauluistamme, mutta nyt asiaan:


Ajan konetietä,
moottori huutaa - eipäs,
Veijo se on:
- Peura!
Kaasu pohjaan,
ei osunut,
moottorissa nuhaa.
Ruoaksi siis kuhaa.

-Hyvä jykä,
huikeat riimit,
enää puuttuu vanha riimu!
-Tallista sen löydät, totean.
Veijo konkkaa talliin,
tyytyväisenä Waxenbergerin nokan malliin.
Suurajot olivat vaisut,
onneksi oli kaisut.

Auto vaihtui mopoon,
alla seisoo peltotie,
kukaan ei huuda,
linnut laulaa,
minä myös.

Löpö loppui,
väliäkö sillä,
palkka juoksee
nyt jo mulle.
Lähdin etuajassa töistä,
kukaan ei huomaa,
ei kaipaa,
ei näe.

Katseeni on jo kaukana,
metsän rajassa näkyy halli:
Raumaan?
-Ei, ehei, Puuhamaan.

Vihdoin tuttu tie alkaa,
löydän perille,
peli alkaa.

Hakametsät, niiralat, tikkurilat nähty,
elyseeltä volttilähtö!

Voitolla on hyvä olla,
kotimatka kevyt,
kuusi-nolla.

Mopo kehrää,
Jykä laulaa,
Veijo nauraa.

Maalaispalvi lepattaa tuulessa.

Pikku-lauantai

Metsään on tullu jo syys, lohduton yön hämäryys. Näin lauloi Veikko Ahvenainen jo vuonna 1989.
Veri valuu kaduilla, kansakunnat ja kommunismit sortuvat. Elämme siis mielenkiintoisia aikoja.
Vaan hongat huokaillessaan, suojaavat kukkia maan. Sijoita siis metsäyhtiöihin! Täh! Mitä!
Kuten Veikko ja muut vanhan liiton miehet sanova: ”Tee kuten Wahlroos!” Mies kun tuntuu tietävän vanhan viisauden, että kun kaduilla on verta – sijoita! Ja nallehan käytti kotikenttäetuaan ja osti UPM:ää vaivaisella miljoonalla. Muistaakseni kurssi on tullut kuukaudessa n. 20 % ylöspäin. No okei, myönnetään, että kyse on varmasti lyhytaikaisesta noususta. Silti pitkässä juoksussa nallen hallinnoimaan metsäyhtiöön sijoittaminen näillä kursseilla, ei vain voi mennä pieleen. Ainoa mitä se vaatii, on tietysti pitkäjänteisyyttä, ja sitähän meiltä löytyy!

Ja nyt siellä työpaikan päätteen takana ihmetellään, että mitähän se Veijo taas sekoilee, ja kuinka ihmeessä tämä liittyy millään lailla minun pitkävetoihin?

Otan vapauden esitellä teille vielä erään toisen talousneron ja überihmisen, todellisen aikamme legendan Jyrkin, jota ystävät Jykäksikin kutsuvat. Jyrki ei olekaan mikään perinteinen linnaruuna tai homssantuu. Jykä on todellinen miesten mies ja alfauros! En voisi kuvitella parempaa bisneskumppania itselleni. Mies painaa pyyteettömästi pitkää päivää. Analysoi, laskee, tutkii ja seuraa. Ja mikä parasta kaikki hyötyvät! Paitsi tietysti vedonvälittäjät..
Mies on 188 cm silkka lihasta ja SM-mitaleita on vähän lajista kuin lajista. Valmistautumisen alkavan syksyn superkauteen ja analysointiin Jykä aloitti jo hyvissä ajoin vapun tienoilla. Kesän lyhyillä lomilla mies oli ehtinyt napata pari käyrää liikaa, ja rasvaprosentti oli noussut häntä kovasti huolestuttavalle tasolle aina 6.8 % asti. Tästä suivaantuneena Jykä onkin viimeistelemässä kuntoaan itsensä Hämeenkyrön karhun, eittämättä yhden olympiahistoriamme värikkäimmän ottelijan ja kultamitalistin Paavo Yrjölän kotimaisemissa. Silminnäkijöiden mukaan härmän maisemissa on pururata pölissyt ja pöllit vaihtaneet paikkaa! Jykä on kuuleman mukaan pelottavan vahvassa kunnossa. Alta pois kaikki risut ja Vuoksenmaat!

Ja jos siellä päätteitten ääressä ollaan edelleen pihalla kun tamponin naru, voin alustaa, että Jykän kova kunto = asiakkaidemme isot tuotot! Liigakauden alku siis lähenee ja on aika herkistellä ja valmistautua koitoksiin. Mikäli, et sijoittanut UPM:ään, älä myöskään sido rahojasi pankkien muka-muka palkitseviin korkotileihin. Meillä veikkauksenmaailmassa tuotot ovat olleet hieman toista laatua, josta mm. viime kevät toiminee hienona esimerkkinä.

Hymyillen, tietäen katseet yhtyvät nyt.
Vain me tunnemme sen.
On matkan pää liittomme tää, syy metsäkukkien

Jim Bobin ihmepapu

Kesäterveiset huikeasta kotimaastamme!




Kuninkuusravit ja Suurajot (eli nykyisin joku litkuralli) on käyty katsastamassa ja on aika muistella, mitä näistä jäi käteen.

Vastaus: -Ei yhtään mitään, pikemminkin tämä pariviikkoinen oli aika kuluttava ajanjakso, sillä molemmissa tapahtumissa oli vankka edustus asiakaskunnastamme ja Te, luonnollisesti, odotitte meiltä 110 prosenttista asennetta läpi vuorokauden. No, tapahtumat nähtiin, mutta suoraan sanottuna oli helpottavaa, kun pääsimme kotimatkalle, sillä edessämme oli vielä yksi erittäin odotettu pysähdys. Saimme nimittäin keväällä kutsun erään vanhan ystävämme, Atlantic Cityssä vaikuttavan, kasinomoguli Jim Bobin Suomessa sijaitsevalle kesämökille! Otimme yllä olevan kuvan muistoksi Jim Bobin mökkimaisemista. Niille, jotka eivät tunne meidän ja Jim Bobin tarinaa, todettakoon lyhyesti, että päädyin kerran "sattumalta" Jim Bobin flightiin eräällä jenkkien syvän etelän maineikkaista golfkentistä. No, loppu on historiaa, Veijo pääsi nimittäin seuraavana päivänä näyttämään Jim Bobille, kuinka suomalaisella pitää pokerinaama.

Jim Bob on tavattoman kilpailuhenkinen, aivan kuten mekin. Joskus hän menee kuitenkin liian pitkälle. Alla olevassa kuvassa on yksi palko meidän kotimaisista tuliaisherneistämme, Veijon kiinalainen sekä yksi Jim Bobin kehittämä ihme-herneenpalko. Yksi Jim Bobin ihmepalko painaa noin 200-300 grammaa! Jim Bob on uskomaton tyyppi! Vaikka hän on huippuälykäs ja varakas, kuin Roope Ankka, tämä ei ole noussut hänelle ollenkaan päähän. Hän voisi liihottaa metropoleissa, mutta sen sijaan hän mieluummin kehittelee uusia kasveja! Hänellä oli taaskin erittäin nerokkaita ideoita, joita voimme ehkä hyödyntää syksyn ja talven edetessä firmassamme Teidän kaikkien eduksi...



























Ps. Ensi kesän kesäkiertueella ajelemme tällä reellä:



Tommonen 6,3 litranen Waxenberger sopii oikein hyvin suomalaiseen suveen. Ja jos sen mällää lunastuskuntoon, eipähän tarvitse etsiä varaosa-autoja, sillä niitä ei ole. Waxenbergereitahan on maailmassa tasan yksi.