lauantai 28. kesäkuuta 2008

Kyllä mieskin voi itkeä

Heippa,

meikäläinen lähetettiin Sveitsistä kotiin hieman etuajassa. Oli kuulemma aivan sama, olinko siellä vai kotona. Veijo jäi vielä kekkuloimaan sinne. Onhan tässä jo oltukin pari kuukautta reissun päällä... Arvaattekin varmaan, mitä aion puolustuksekseni sanoa. -Niinpä: Potkupallo ei ole meikäläisten leipälaji, ei lähelläkään sitä. Onneksi. Kuitenkin onnistuttuamme myymään EM-vihjeemme kolmannelle taholle voidaan todeta, että on meidän jossain täytynyt onnistuakin! Hetken aikaa meni, ennen kuin muistin, että mehän viidessä kuukaudessa käärimme pelisalkkuumme 198 prosentin tuoton suhteellisen tarkasti dokumentoituna. Matkalla oli milloin enemmän ja milloin vähemmän riskiä, mutta voidaan todeta, että parhaiksi arvioimamme kohteet olivat myös sitä sanan varsinaisessa merkityksessä!

Nyt onkin siis aika hieman hengähtää! Kuten varmasti monille ihmisille, myös meikäläiselle on kasautunut loman ajaksi aivan riittävästi puuhaa: Ensimmäiseksi ajattelin istuttaa perunat, jotka ennen MM-kisoja jäivät istuttamatta...Lisäksi ajattelin vaihtaa toiseen autooni toisellekin puolelle kesärenkaat. Talokin pitäisi maalata, mutta kerrostalon asukkaana taidan jättää sen taloyhtiön huoleksi...

Kyllä lomalla pitää saada rentoutuakin! Tänään aion ottaa löysästi! Pallogrillini jököttää jo punaisena parvekkeellani. En ole kuitenkaan aikeissa käyttää sitä, mutta se nyt sattuu olemaan punaiseksi maalattu. Parvekkeella heiluu kutsuvasti myös legendaarinen riippumattoni. En aio sitäkään käyttää, sillä se on lastattu täyteen istuttamatta jääneitä siemenperunoita. Pihalla olisi mukava keinu, mutta naapuritalon katolla on lokinpesä ja poikaset loikkivat jo meidän pihassa...Elokuvissa pyörii kuulemma Indiana Jones, mutta Baselin penkkien jälkeen ei niissä elokuvateatterin penkeissä kertakaikkiaan pysty istumaan. Kuppipenkki on kuppipenkki. (Kyllä muuten suomalaisissa jäähalleissa on otettu monta askelta taaksepäin, kun on ne läppäpenkit sinne ladottu...)

Taidan pökertyä vaan tohon suomisoffan nurkkaan telkkarin eteen...tekstitv:stä siivu 320...puoli kasilta tulee Columbo! Sitä ennen ehdin hyvin paistaa lettuja! ...täytyy vain käydä lainaamassa naapuriin muuttaneelta paulalta vehnäjauhoja. Ja paistinpannu...oma on autotallissa mutteriastiana...

En olekaan tainnut kertoa, että tuohon naapuriin muutti yllättäen kevättalvella tämä vanha tutun tuttu paula ja meikäläinenhän pääsi heti verestämään vanhoja roudariaikaisia muistoja...mähän olin aikanaan Jorma "Ruuhi" Weneskosken bändissä roudarina ja kerran meinasin päästä basistin sairastumisen takia soittamaankin, mutta harjoitukset peruttiin.

Nyt vain sitten skraka kaulaan ja hommiin! Täytyyhän se naapurikin sitten kutsua lettuillalliselle kynttilöiden loisteeseen. Alla olevan viteon mä näytän sitten Columbon jälkeen. Se on Ruuhen mukaan nimetyn jormas bändin nelivetohitti Saat miehen kyyneliin...ja kyllähän tämä tulkinta saa vähän kovemmaksikin keitetyn miehen silmät kostumaan! Uskotte varmaan, jos sanon, että oli siinä kantamista, kun Ruuhi halus kuvata tommosella mahottoman korkeella kalliolla...onneksi sitä taustalla soittavaa orkesteria ei tarvinnut raahata ylös, niillä oli nimittäin mahottoman iso kontrabasisti, eikä me olis sitä saatu kannettua, vaikka ite Ruuhikin ois tullut apuun.

-J





Ps. Levätään nyt kesällä hyvin, niin jaksetaan sitten taas takoa syksyllä, kun kummola ja kumppanit saavat ahjon kuumaksi!

torstai 19. kesäkuuta 2008

Pitkät päällä

Kesätervehdys Baselista!

Kuinka usein käykään niin, että emme huomioi rakkaitamme. Paiskomme ovia, poljemme lattiaa ja huutelemme vauhdin sokaisemana tahdittomuuksia. Vaikka tarkoitus ei olekaan kaahata, joskus iso vaihde vain jää päälle. Nuorempana sain tästä kerran todella hyvän opetuksen. Oli Juhannusaatto ja olin juuri virallistanut suhteeni rakkaimpani kanssa. Me molemmat kehräsimme auton moottorin tapaan. Virallisen protokollan jälkeen suuntasimme Suomen suvisille teille. Vain me kaksi. Minä ja Hän.

Suhteestamme voi sanoa, että se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Olin tavannut ensin rakkaani siskon, jonka kautta tutustuin omaan kultaani. Yhtenä iltana työpäiväni päätyttyä, astuin sitten sisälle kotimatkani varrella olleeseen liikkeeseen ja siinä hän oli. Hän, jota olin jo niin kauan kaivannut. Hänen kauniisti ruskettuneet poskensa hohtivat nuoruuden raikkautta. Hänen vuokseen olin valmis vaikka kuolemaan, jos niikseen tulisi.

En suostunut lähtemään, ennenkuin treffit oli sovittu. Siitä illasta alkoi onnemme. Pidin häntä, kuin mies vain voi rakkaintaan pitää. Vein ulos, hemmottelin ja hellin, kerroin, kuinka paljon hän minulle merkitsi. Yhteiset hetkemme lensivät aina kuin saharan autiomaan hiekka. Niin nopeasti, liian kauas.

Minulla oli kuitenkin monta rautaa tulessa. Viikot vyöryivät ylitseni. Tein työtä vuorotta. Liian harvoin hellin Rakkaintani. Sitten tuli Juhannus. Olimme luvanneet Rakkaimpani kanssa, että otamme myös tyttöystäväni mukaan juhannusmatkallemme. Oli torstai-ilta, kun lähdimme kolmistaan kipuamaan Suomineidon reittä pitkin. Alkumatka sujui iloisesti jutellen, mutta jossain vaiheessa Rakkaimpani, Saab 99 vm.-71, alkoi osoittaa pieniä mustasukkaisuuden merkkejä. Ensin loppui veto ja sitten vauhti.

Siinä sitä sitten oltiin. Onneksi tyttöystäväni ymmärsi minua. Vaikka menetys olikin ollut suuri, hän sai käännettyä ajatukseni seesteisempiin asioihin. Tielle levinneen Saappini eteen pysähtyi linja-auto jarrut kirskuen. Markku Aron pää pilkisti ovesta! Hetken päästä istuimme jo bussissa, suuntanamme Keurusselän lava. Sen juhannuksen jälkeen tyttöystäväni ei kuitenkaan enää ollut tyttöystäväni. Keurusselän sinessä hän vastasi myöntävästi nöyrimpään pyyntööni. Jostain kuului Markku Aron Liian harvoin.




-J

Ps. Ei voi mitään, linja pitää EM-kisojen osalta, mutta otetaan sitten sitäkin suurempi nousu taas ensi syksynä!

tiistai 10. kesäkuuta 2008

Lambada

Kesälomaterveiset!

Aloitan tarinani ylläolevalla tavalla neljästä syystä:

1) olen kesälomalla voittoisan alkuvuotemme ansiosta!

2) ensi kesänä puhumme valitettavasti kesälamasta kesäloman sijaan.

3) jalkapallon EM-kisojen alku on ollut meille kuin kestohitti vuodelta ´89:

-LAMBADA...mmm... sitähän myytiin singlenä yli viisi miljoonaa kappaletta!

(Suhteellisuudentajun tai muuten vaan tajun menettäneille kerrottakoon, että Jamppa Tuominenkaan ei päässyt vastaaviin lukemiin.)

4) neljäs syy on se kitkerien, suorastaan kordiitin makuisten palauteviestien tulva, joka tukkinut viime päivinä sähköpostimme!

Rakkaat lukijat,

emme ole unohtaneet Teitä!

Kyse on vain siitä, että jompi kumpi meistä asianosaisista oli jossain vaiheessa pistänyt nimensä pahviin, jossa sitouduimme analysoimaan em. kisat kolmannelle taholle. Sopimuksen mukaan emme saa luovuttaa vihjeitämme omille ystävillemme.

Mutta ei syytä huoleen! Tähän mennessähän kisat ovat edenneet ennakoidusti ja jokainen Teistä on varmasti reippaasti voitolla alkukisoista, aivan kuten mekin!

Onneksenne pääsin livahtamaan hotellihuoneestani tänne Teidän iloksi!

Seuraavassa isot linjat tulevilta päiviltä:

Tänään mp3-soittimemme pauhaavat stadikalla Bamboleoa:



Epsanja tulee hyvin latautuneena illan otteluun. Hiddinkin harmiksi Kaazanin kenttä on jo kesälomilla, ja seuraa ottelua katsomossa. (En mä muuten tietäis, mutta kun ollaan samassa aitiossa nääs. Nää staadionithan on täällä muuten vähän isompia kuin esim. Arto Tolsa -areena, terveisiä vaan Kotkaan...)


Mennäänpä agendassa eteenpäin:

Tsekki tulee pistämään hyvin kampoihin portugalille. Kaikki keinot tasoitusmaaleista setelitukkuihin on kuitenkin käytettävä, mikäli tämän ottelun äärelle haluaa yhtään enempää hiljentyä.

Saksa on näissäkin kisoissa kova luu. Kroatia edustaa jalkapallon puolella suurin piirtein samaa, mitä tsekin maajoukkue jääkiekossa. Teinä en pelaisi tätä ottelua, itse toki ammattilaisena löysin hyvän ideapelin tähänkin kohteeseen...

Itävalta, jos mikä, on vastaantulija! Puolan kautta huikeita kertoimia tarjolla, odotusarvoista puhumattakaan!

Italia aloitti kisat odotetusti ja nyt sillä on pakkovoiton paikka romaniaa vastaan. Italian on pakko ottaa ottelua hallitsevan joukkueen viitta harteilleen. Tämä vapauttaa joukkueen peliä ja tuonee myös saapasmaalle mieluisen lopputuloksen.

Hollannin jalkapallomaajoukkue, tuo mainiotakin mainiommista Euroopan todellisista brassejakin brassimmista futaajista koottu joukkue, on ehdoton suosikkini näissä kisoissa. Sneijder, van Bronckhorst, Engelaar, van Persie, van Nistelroy, Robben, Kuyt, Huntelaar ja kumppanit, sokerina pohjalla Vennegoor Of Hesselink takaavat sen, että Lambada soi niin minun, kuin koko seurueemmekin korvissa seuraavat viikot!



-J

Ps. Veijolla on tossa puoliajalla varattuna parturi parin korttelin päässä stadikalta ja taidan mennä mukaan, ettei se eksy mihinkään...

keskiviikko 4. kesäkuuta 2008

Koko kevät siihen meni, mutta...

Ridin' down the highway
Goin' to a show
Stop in all the byways
Playin' rock 'n' roll
Gettin' robbed
Gettin' stoned
Gettin' beat up
Broken boned
Gettin' had
Gettin' took
I tell you folks
It's harder than it looks

It's a long way to the top if you wanna rock 'n' roll


Näillä syvällisillä saatesanoilla tahdomme rakkaat lukijamme ylpeänä esittää kevään menestystarinamme!

Tämän tekstin perään on kahdeksaan (8) kuvaan kuvattu kulkumme aina tammikuun alkuajoista jääkiekon MM-kilpailujen oville asti. Tällä kertaa kuvat todellakin puhuvat puolestaan! Kuten viimeisen kuvan viimeiseltä riviltä huomamme, on pelikassamme muuttunut 2,4-kertaiseksi!! Tämän kakun päälle on helppo ripotella MM-kisojen tuoma 1,6-kertainen pelikassan nousu..
Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa alkuvuoden pelikassan kohoamista 2,98-kertaiseksi! Tämä tarkoittaa puolestaan 198% tuottoa!
Vertailukohdaksi voitaisiin mainita Helsingin pörssin OMX-indeksin kehitys viimeisen 6kk aikana: -17,23%
Toinen esimerkki, meille suomalaisille niin rakas Nokia: -32,81%
Kolmas, Nordean kehuttu Venäjä-rahasto viimeisen 6kk aikana: 2,23%

Näin laskusuhdanteen kynnyksellä on syytä miettiä kenen lainan takaa, ja mihin rahansa survoo.
Näillä näytöillä ei luulisi olevan epäselvyyttä kenen joukoissa SINUN tulee seistä!
Ja pitää muistaa, että veikkaustuloja eivät Euriborit tai öljyn hinta syö..

Potran blogin ylpeät vanhemmat
Jykä & Veijo