Välipäivä

Yllä oleva kuvanauha osuu hyvinkin lähelle sitä, mitä olemme Nordenskiöldinkadulla joutuneet kokemaan. Ei henkeä, ei mitään. Puhalla siinä nyt sitten brändiin ilmaa. Kuten olettekin jo saaneet lukea, lähetimme ensi töiksemme Brennanin kotiin. Hän oli yksinkertaisesti liian kova kaveri Suomeen. Yhtäältä liian hyvä pelaamaan, toisaalta liian kova tappelemaan. Kukaan ei suostunut ottamaan matsia hänen kanssaan edes pleikkarilla. Ainut mahdollisuutemme oli päästää joukkueen kultakimpale menemään. No, katsotaan, kenet saamme hankittua tilalle. Verkot on jo vesissä, aivan kuten Boriksellakin!

Vanha kunnon Izvestija vaanii jo nurkan takana. Viime kerroista viisastuneena emme käytä Seremetjevon kenttää. Uskokaa tai älkää, se on kertakaikkisen raskasta joka kerta joutua valtiollisen johdon panttivangeiksi katsomaan sitä loputonta materiaalin virtausta Punaisella torilla. Kaazanin veljeskuntakin on jo monta kertaa kutsunut kylään, saa nähdä, joko iltapukuisten ihmisten esittämät kutsut ovat vaihtuneet mustahuppuisten miesten kehoituksiksi...

No, nyt täytyy mennä vähän hiomaan kutia, Limfforssi on käsketty maaliin.