Leijonat ja Alumni = Kissapetoja ja Metallia

Jykä matkalla VIP-tiloihin

Maanantai-iltana klo 1800 kokoontui kourallinen väkeä todistamaan kolmea asiaa. Hexi on 60, Ketola on kunnossa ja Tami ei.



Totta se oli. MM-95 metsurit ja kotimaiset kiekkolegendat esittivät parastaan noin 400 katsojalle Helsingin jäähallissa. Tavalliset pulliaiset olivat kuulemma joutuneet pulittamaan tiketeistään 20€! Tosin kolikkopuolelle oli päässyt 15 eurollakin. Nopealla laskutoimituksella Hexin hyväntekeväisyyssäätiölle ei montaa euroa tapahtumasta jäänyt. Etenkin kun puolet noista 400:sta oli saanut lipun sukulaissuhteillaan. Mainittakoon, että noin sata henkeä oli sponssoroimillamme lipuilla rinkside-paikoilla! Jokainen ystävistämme sai turvakseen jofan mallia postilaatikko. Uskallan todeta, että tällä hetkellä aika moni niistä komeileekin jo Vellun ja kumppaneiden nimmareilla varustettuina siellä kotitelkkareiden päällä. Olisi tosin saattanut olla parempi idea pudottaa lipun hinta puoleen, laittaa muutama mainos puhelinpylvääseen ja saada kymmenkertainen väkimäärä kattilaan. Aina jaksetaan porata, kuinka Suomessa ei esimerkiksi ole urheilukulttuuria, mutta kyllä asia on yhtä lailla niin päin, että Suomessa ei yksinkertaisesti osata luoda tilaa ja aikaa sille.

Vähäinen väkimäärä ja tyyriit liput eivät piilottaneet sitä tosiseikkaa, että pelimies on erimies. Voinen puhua meidän molempien puolesta kohottaessani hattua mm. herroille Nummelin, Ketola, Keskinen, Ruuttu ja Kurri. Täytynee listaa tosin jatkaa ratkaisevan rankkarin upottaneella ykköskentän oikealla laitahyökkääjä Tammisella!
Vaikka Ketola ja Nummelin olivatkin ainoat, joilla vauhtia riitti, olivat kaikki edellämainitut veljet viekkaalla pelituulella. Turusta Nummelinin kanssa kimppakyydillä saapunut Keskinen kertoi matkan sujuneen hyvin, tosin Numpan pyörästä oli jossain isommassa mäessä mennyt ketjut pois päältä. Nummelin laittoi ketjut takaisin ja matka jatkui. Muutaman kilometrin päästä sama toistui, sillä erotuksella, että tällä kertaa ketju meni poikki. Numpan ei auttanut, kuin sitoa ketju toisesta luistimesta ottamallaan nauhalla. Nummelin oli laatikossa olleista aivan kärkipäätä vaikka pelasi vain toinen luistin sidottuna!

Aina Albumiinien ykköskentän hyökätessä, kuljetusliike Ketola toi laatan vasemmalta hyökkäysalueelle, Tammisen edetessä käsittämättömässä asennossa (=lapa jäässä puoli metriä herran takapuolella) oikeata kaistaa maalille (tämä tapahtui toki täysin omien oppiensa mukaisesti.) Liian usein hyökkäys jäi kuitenkin viimeistä silausta vaille ja vastahyökkäyksestä tosikot kuuskytäluvun pojanjolopit leipoivat laatan pömpeliin. Mainittakoon, että kentän raihnaisimmalta onnistui näyttämään Ojasen Janne Tampereelta. Ja tämä on tosi kuin vesi.

Jo ennen ottelun alkua MM-lääkäri Ikonen kävi pumppaamassa Linkkuun adrenaliinia, jotta ilta menee kunnialla ja tiistain selostuskeikka urheilucanalille hoituu ilman kommelluksia. Jutilakin kentällä oli, epäselväksi kuitenkin jäi, pelasiko hän kyljellään vai jaloillaan, niin ympäripyöreätä meno oli. Yhtä kaikki, lonkkalämäri jäi näkemättä...Vuoden -74 tapahtumista edelleen katkerana, Stig Wetzell ei pelannut, mutta hänen mieltään selvästi lämmitti ennen ottelun alkua hänelle toimittamamme banaaniterttu.

Kuten jo aktiiviaikoinaankin kansainvälisissä otteluissa, ensimmäisessä erässä Alumnit olivat lievästi alakynnessä. Edes Seppo Revon Heja-huudot eivät kaikuneet samalla tavalla, kuin Luznikissa takavuosina. Vaikka puolustus päällisin puolin olikin kunnossa, ainakin kaksi komeljanttaria estradilta puuttui: Rocky Rautakallio sekä Reksa Ruotsalainen. Rocky on käymässä Yankeissä ja Reksahan orkestroi Mozartin tuotantoa Itävallassa.

Ottelun ehdottomia huippukohtia oli, kun Kurri vapautettiin oman maalin edestä lähteneellä pystysyötöllä yksin läpi: pari 80-luvulta tuttua terävää potkua, korkea kumara liuku ja tulinen rannari polvenkorkeudelta ohi Tammen. Maalivahti vaihtoon ja Kurrin kädet kohti kattoa, pää etukenossa. Tuli vuosi -78 mieleen vai koska ne oli.

Ottelun varsinainen peliaika päättyi sopuisasti 6-6. Tämän jälkeen, kuin kytkimestä käännettynä, rankkarikisa sähköisti jo ennestäänkin sähköisen tunnelman. Oka Oksanen, Pelimies ja Herrasmies viimeisen päälle, räväytti Alumnit tyylikkäästi johtoon. Leijonien Veikko Nieminen jatkoi siitä, mihin Kanadaa vastaan jäi: tila ja aika loppuivat kesken ja rystylaukaus meni ties minne. Vuoroon Alumnien #16, Tamminen. Jäätävät harhautukset ja limppu NHL-vahti Myllyksen uuniin. 2-0. Leijonien Esa Keskinen näytti rannelaukauksen mallia: oikea yläpesä. 2-1. Vellu Ketola, kaukalopallomailan pituisella kepillään. No, ensi kerralla sitten. 2-1 edelleen. Viimeisenä Marko Palo. Veikko Niemiset ja kai tiedätte, kuka ratkaisi koko ottelun!


AURINKOKUNINGAS

Ottelun jälkeen Pietarinkadun Oilersin All-Stars Bändi sai arvoisensa vahvistuksen, kun raahasimme alkuviikon hovinarrimme, Josif Kobzonin, vetämään pari numeroa. Siinä meni Liikasen Ekiltäkin pala kurkkuun, eikä suosionosoituksille meinannut tulla loppua!

Seuraavaksi pienoinen kuvakollaashi ainakin meidän osaltamme onnistuneen juhlapäivän tapahtumista. Kuvat kertovat jälleen enemmän..


JULOUNEN (laskusuhdanne oli kuulemma puraissut myös grynderi-ylösen busineksiin)


GO-GO-GIRLS


POIKA


TUTKAPARI


MIES JA MENNEISYYS




JYKÄ TAISTON TUOKSINNASSA


TAKALAITON


WELLU



LEIJONA


JOUKKUEKUVA