Kuin kirkasotsaiset rippikoululaiset konsanaan Jykän kanssa pakkasimme Marilynin varhaín perjantaina. Odotukset olivat vilpittömästi korkealla. Suupielet vaahdossa painoimme kohti Raumaa ja kiekkokauden kuumaa avausta, Pitsiturnausta!
Voi vitsi, kyllä tuli pitsistä vitsi! Ainut kuuma asia koko Rauman kihlakunnan alueella oli jäähalli. Hallin sisälämpötila oli valehtelematta yli 20 celsiusta plussalla ja peli oli sen näköistä. Kesän aikana täyteen pumpatut nuorukaiset ja vähän vanhemmatkin pelimannet kompuroivat vailla mitään pelisysteemiä hakaten kiekkoa sohjokasasta toiseen. Ainut kenelle tällainen sättääminen sopi oli isäntämaa Lukko. Enkä voinut välttyä mielleyhtymältä vanhaan kunnon Lusnikiin ja Isvestijaan. Isäntäjoukkue se taisi sielläkin jyrätä, jolle aivan väärin muista.
Mutta kaikesta synkkyydestä huolimatta aurinko paistoi koko ajan ja onhan ainakin kausi saatu aiki. Reissun väriläiskinä mainittakoon, että Jykän selkä oli sen verran aurinkorakkuloilla, että mies matkusti seisten takatilassa mennen tullen. Ei sillä etteikö miehen tekisi joskus mieli seistä Marilynin perässä..
Noniin ja takaisin raiteille.
Joukkueiden yleisilmeistä mainittakoon sen verran, että Lukon ryhmä tuskin muuttuu yli 5 pelajaa ennen sarjanalkua. Hifkin rosteri oli sama kuin aina ennenkin. Vaikeuksia tuotti tosin silmän tottuminen vanhan kunnon "trettietin" poissaoloon ifk:n maalilta. Mikäli Juicea..eikun Virmasta on uskominen, niin Jokerit oli liikkeellä sillä kuuluisalla junioriporukallaan, jolla painetaan koko kausi läpi!(yeah right)
Hämeenlinnalaisten keski-ikä oli n. 15 vuotta, ja otteet sen mukaiset. Sisäpiiritietojemme mukaan Rautakorven rotaatio oli siinä vaiheessa kiertoaan, että vitsiturnaukseen lähetettiin kentät 5, 6 ja 7. Parempaa tai ainakin kalliimpaa luulisi olevan tulossa syksyn mittaan. Kalpa ei yllättänyt mihinkään suuntaan. Ne muutama kenen nimen viime kaudella ehti oppia, oli ehditty jo kaupata muualle, joten sama nuorisoporukka porskutti laidasta laitaa. Lusnikin ajoista muistuttivat myös itämaan tietäjät, jotka toivat mukanaan muutakin kuin ominaishajunsa. Peli oli perintestä atleettista kiekkoa. Joukkue oli takuulla viettänyt viimeisen kuusi kuukautta harjoituskeskuksessa ja peliin oli valmistauduttu perinteisellä kolmen tunnin aamuharjoituksella.. Tukkoista oli.
Kaikesta negatiivisesta sävystä huolimatta ketsuppipullo on nyt auki ja kynämme ovat sauhunneet rengasvihkoihin koko pitkän viikonlopun. Arvokasta ja vähemmän arvokasta, salaista ja vähemmän salaista tallentui kovalevyillemme. Yhtä kaikki, tämä data on taatusti teidän käytettävissänne koko tulevan kauden, josta tullee huikea!
Kiitos kärsivällisyydestänne, taas mennään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti