Tämä vetää mielet matalaksi, sanoi jo Punssi Kankkonen Lake Placidissä!
Tappion kalkki on karvas.
Jykän kiitos, että meillä on nuo panossuositukset!
Tänäänkin joku Onanias Onneton olisi varmasti päässyt eroon pikavipeistään lähes varmojen kohteiden kanssa, ellei olisi kuunnellut vakavanhan vetäjän sanomaa.
Illan mittaan kyllästyimme Moskovan valoihin ja liikenneruuhkiin.
Päätimmekin napata nopeimman tupolevin Tallinnaan, ja tarkistaa patsaan nykykunnon.
Kolme tuntia sitten saavuimme tälle Etelä-Helsinginksikin kutsutulle temmellyskentälle. Otettuamme laittoman taksin kentältä, pääsimme tuntia myöhemmin, kolmea kusitaukoa ja sataa euroa köyhempänä Viru-hotellille.
Ottelut olivat SM-liigassa päättymäisillään ja tulokset olivat kaikkea muuta kuin mieltä ylentäviä. Mitä tehdä?
Päätimme siis huuhtoa surun puserostamme oikein wanhan liiton malliin.
Ensilääkkeeksi nautimme muutaman astian parasta lyypekkiläistä olutta. Vaahdot poskilla nielimme kitusiimme vielä kaksi korttelia ryytiviinaa. Maailma näytti taas paljon aiempaa paremmalta.
Jykähän sen ässän sitten veti hihasta, että täältähän ei lähdetä ennen kuin ****ssa kasvaa suomuja! Siispä suuntasimme aulan kasinoon..
Tunnin pelailun jälkeen alkoi näyttää siltä, että rva Fortuna olikin ainoa, joka ei meille peräpeiliään tänään näyttänyt..
Tunnin tultua täyteen oli Jykä tyhjännyt vielä silloin Black Jackin jakajana työskennelleen pojanjolpin pelimerkeistään. Eihän siinä muu auttanut, kun antaa 5+20 sekä meille, että jakajalle. Ymmärtäähän sen, tunti vielä, niin olisi vauhdettu omistuskirjoja.
Ravitolan palvelussa toimivien turvallisuusalan ammattilaisten saattaessa meitä aulaan, näimmekin jotakin mielenkiintoista.
Aulabaarissa kovaa mekkalaa pitänyt herrasseurue kuulosti olevan kotoisin hieman Helsinkiä korkeammalta. Yksi seurueen jäsenistä kuitenkin nousi esiin muita enemmän.
Mies kun oli sonnustautunut aina tyylikkääseen gorilla-pukuun. Kevyen tutustumisen jälkeen saimmekin kuulla, että herrat olivatkin herroja elämänsä voimissa, puolustusvoimissa. Tallinna olikin kuulemma aivan sattumalta noussut keskusteluissa esille, kun ryhmä oli päättänyt pikkujouluristeilynsä välisatamaa.
Ilta jatkui kosteasti miesten kilvan tarjotessa kahviliköörikossujaan. Taidettiin siinä muutama telatappikin nauttia.
Illan pimetessä ja näön hämärtyessä palasi kuitenkin mieleeni eräs 7-päivää lehden juttu. Kyllä, muistini ei tälläkään kerralla ollut väärässä. Räikkönenhän on nähty samaisessa asussa, ja nimenomaan Suomenlahdella.
Päätinkin siis nostaa kissan pöydälle ja kysäisin, että mahtaakos tämän puvun alta löytyä kovakin kuski?
Tähän gorilla viileästi, että etukyykystä tulee markkakaksyt!
Gorilla oli siis kova, mutta että kuski?
Tiukemman syynin alla kertoi mies ajaneensa kaikkea yh-äidistä panssarivaunuun.
Tämähän nostikin keskustelumme aivan uudelle tasolle, kunnes selvisikin, että tämä kyseinen gorillaa etäisesti muistuttava panssarinyrkki olikin "vain" upseeriseurueen taksikuski..
Että tällainen sisäpiirijuttu tällä kertaa..
Ei se siis ollutkaan Räikkönen, eikä me olla nähty koko patsasta, ainakaan vielä.
Nyt alkaa tuo hotellihuoneen ovi ryskymään siihen tahtiin, että on kai aika lopetella ja siirtyä saunomaan humala pois. Tämäkin vain siksi, että olisimme valmiita uuteen nousuun joka lähitulevaisuudessa vääjäämättä häämöttää.